Share |

 

iiro_talvi10_1.jpgHistoriaaursa1.jpg

Kuten niin moni tarina, tämäkin alkaa saksanpaimenkoirista.

Vuonna  1988 hankin ensimmäisen oman spn Ursan (SF KVA Hoccuzboccuz Camilla) kilpailtuani sitä ennen muutaman vuoden naapurien saksanpaimenkoirilla vanhoilla PK-säännöillä. Ursa oli todella haasteellinen ensimmäiseksi koiraksi: se oli kova ja dominoiva ilman minkäänlaista miellyttämisenhalua. Kiitos sen työskentelyhalun, se oli siihen aikaan oikea helmi käyttöpuolella – mikään ei ollut sille este ja tuntui, että se olisi tarvittaessa mennyt vaikka läpi tiiliseinän - ja ah niin mielellään! Sen kanssa kilpailin menestyksellä haussa, suojelussa ja tokossa, toimin koulutusohjaajana ja aktiivisesti eri yhdistysten hallituksissa. Suojelu tuntui heti ensimmäisistä treeneistä alkaen omalta lajilta niin koiralle kuin minulle, joten 90-luvun alusta kaikki muu jäi ja keskityin pääasiassa suojeluun.

Kasvatustyössäni keskityin alusta asti yksinomaan käyttöpuolelle, mikä merkitsee automaattisesti sitä, että aloin hyvin pian tuoda itselleni käyttölinjaisia narttuja Saksasta ja Belgiasta. Käyttölinjaisten koirien kasvattaminen osoittautui todelliseksi haasteeksi, koska siinä vaaditaan jalostukseen käytettäviltä koirilta niin paljon enemmän niin terveyden kuin ominaisuuksienkin osalta, mutta se oli kuitenkin ainoa tie, joka minua kiinnosti.

Uskon, että 20 vuotta aktiivista treeni- ja kisakokemusta käyttölinjaisten saksanpaimenkoirien ja suojelun parissa antaa minulle hyvän näkökulman ja jonkinlaisia valmiuksia jatkaa harrastusta laumanvartijoiden kanssa nimenomaan käyttökoiran ominaisuuksia silmällä pitäen. Rodut eroavat toisistaan huikeasti, mutta parin vuosikymmenen aktiivisen treenaamisen myötä tullut koiranlukutaito ja kokemus, ns ”koirasilmä”, ovat osoittautuneet varsin hyödyllisiksi jo nyt.

 

Laumanvartijat  - LGD (Livestock Guardian Dogs)

Laumanvartijaroduista minulla on keskiaasianpaimenkoiria (CAO) ja kaukasianpaimenkoiria (CO/KO)

maunopipa.jpg

Kyseessä on kaksi tuhansia vuosia vanhaa työkoirarotua, joilla on yhteiset juuret - molemmat vartioivat voimakkaasti omaa laumaansa/aluettaan.

Toivon, että niiden ainutlaatuisia luonteenpiirteitä osattaisiin arvostaa ja niitä vaalittaisiin jalostuksella sekä että jalostukseen käytettävien koirien terveyteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.  Tilanne on haastava, koska kanta Suomessa on pieni, Plup-indexejä ei ole eikä ulkomaisten koirien terveystulokset ole aina luotettavia, jos niitä on edes saatavilla. Tässä mielessä tuontikoirat ovat avainasemassa, koska ne voidaan kuvata täällä luotettavasti ja varsinkin jos niiden myötä vielä saadaan laajennettua geenipoolia.

Kaukasianpaimenkoira kuuluu Pevisaan, keskiaasianpaimenkoira ei ainakaan vielä. Itse kuvaan aina omat koirani enkä käytä jalostukseen Suomessa asuvaa kuvaamatonta koiraa.

Omilla valinnoillani pyrin painottamaan rotujen ainutlaatuisten ominaisuuksien ja terveyden lisäksi myös tervettä rakennetta.  Terve rakenne takaa sen, että koira pystyy rankkoihin fyysisiin suorituksiin rikkomatta itseään.  En pyri jättimäiseen kokoon tai mastiffimaiseen ulkonäköön, vaan enemminkin säilyttämään vahvan ja kompaktin alkuperäistyypin, joka kestää vaativia olosuhteita niin fyysisesti kuin henkisesti.

 

hemuvesi.jpg

Suomessa on vain vähän sellaisia tiloja, joissa keskiaasian- tai kaukasianpaimenkoira voi työskennellä alkuperäisissä laumanvartijan tehtävissä vartioiden esim lammaslaumaa suurpetoja vastaan. Suuri osa koirista toimii tänä päivänä ennemminkin alueen vartijoina teollisuusalueilla, minkkitarhoilla tai oman aidatun pihan vartijoina kuten pääosa tuntemistani koirista.

Itse asun Mäntsälässä luonnonkauniilla Sälinkäällä, syvällä metsän keskellä. Täällä pystyn tarjoamaan koirilleni aluevartijan töitä, jotta ne voivat toteuttaa itseään vartioimalla aidattua tonttiani päivystäen jaetuissa päivä- ja yövuoroissa.

pasitarpoo.jpg

 

 

Uskon, että moni on saanut väärän käsityksen kaukasianpaimenkoirasta, keskiaasianpaimenkoiraa ei tunneta sitäkään vähää. Alla valotan lyhyen historiikin valossa omaa näkemystäni asiasta.

 

Ensimmäinen keskiaasianpaimenkoira Yusuf Aga ”Jussi” tuli minulle Venäjältä tammikuussa 2005. Sen hankki ja toi Suomeen Konsta ja Irina – suuri kiitos heille. Se oli ja on edelleen mahtava otus ja vei kerta kaikkiaan jalat alta omalla persoonallaan. Sen järkähtämättömän itsenäinen ajattelutapa on tuonut lukuisia niin onnen kuin järkytyksenkin hetkiä. Uskon, että Jussi on tehnyt presenssillään syvän vaikutuksen useimpiin ihmisiin, jotka ovat sen tavanneet. Jussin persoonasta enemmän Keskiaasianpaimenkoira-linkin alla.

 

pipap.jpg pipaseisoo.jpg jussip.jpg

Jussin kaveriksi tuli Irinan ja Sepon kautta kaunis venäläinen CAO narttu Hatun ”Pipari”, josta tuli kantanarttuni. Rannat veivät sitä nuorena Venäjälle näyttelyihin ja saivat sille nopeasti Venäjän Juniori  Muotovalion arvoon vaadittavat sertit. Se läpäisi Venäjällä myös sikäläisen luonnetestin. Olen varsin onnekas omistaessani sen - se vastaa niin tyypiltään kuin luonteeltaankin hyvin pitkälti sitä, millaisena keskiaasianpaimenkoira nartun näen.

Tämän jälkeen olinkin jo niin pahasti koukussa laumanvartijoihin, että otin ensimmäisen kaukasianpaimenkoirani . Aikaisempi käsitykseni rodusta ei ollut imarteleva, koska olin nähnyt aivan liikaa suu vaahdossa vauhkoavia epävarmoja yksilöitä. Nyt tiedän, että rotu voi olla parhaimmillaan jotain aivan muuta: itsevarma koira, jolla on korkea reagointikynnys. Pikkuasiat eivät ole sille uhka.


hemup.jpg

hemubaby.jpghemupuree.jpghemukata2.jpghemuheidi2.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

Germes Veliki Drug ”Hermes”  ”Hemppa” tuli Daur-Don kennelistä Ukrainasta keväällä 2007 Haten avustuksella ja muutti totaalisesti käsitykseni rodusta - niin varmaan monen muunkin ;) Sillä oli todella mielenkiintoinen suku (Orso/Bosho-Sherhan) ja se oli poikkeuksellinen Alfa-yksilö, hyvin itsevarma, röyhkeä ja dominoiva. Se oli hyvin vähäeleinen ja hiljainen, se hallitsi ympäristöään jo pelkällä olemuksellaan. Sillä oli isänsä Orson tavoin ”asenne” kuten sen nähneet venäläiset rodun asiantuntijat varoittivat. Se ei pitänyt ihmistä minään, mutta uskon saavuttaneeni erityisen aseman sen elämässä tehtyäni hiki otsalla töitä ensimmäiset 1,5 vuotta.

Hermeksen poismenon jälkeen olin musertunut ja ajattelin, että jos vielä otan kaukasianpaimenkoiran, täytyy sen olla jotain ihan muuta kuin Hermes, koska sen jättämät saappaat olivat jättimäiset.  Haten vinkistä otin yhteyttä Moskovaan ja syksyllä 2009 toin sieltä ensimmäisen Suomeen koskaan tuodun lyhytkarvaisen kaukasianpaimenkoira uroksen, Hranitel Gor Magnum ”Mauno”. Maunon emä Banga on tuotu Pohjois-Kaukasuksesta Pyat-Gor kennelistä ja sen takaa tulee alkuperäisissä laumanvartijan tehtävissä toiminutta työlinjaa. Mauno on voimakas uros ja rakenteeltaan todella kompakti.

maunohalloween.jpg

maunop.jpg

 

Vuonna 2010 toin Suomeen pitkän odotuksen jälkeen vielä uuden kaukasianpaimenkoira uroksen Ukrainasta,Daur-Don kennelistä, Pasha Daur Don "Pasi", jonka isään Graf Bezuhofiin ihastuin. Pasin emän takaa tulee kolmannessa polvessa Bosho Daur, jonka isä on Sherhan eli tässä tervetullut linkitys suoraan Hermeksen isään. Pasi on lupaava nuori uros, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa. pasimiia.jpg

pasiluu.jpg